Tilaustöitä

Näppäimistön takana istuessa ajatukset kirjoitettavaksi tekstiksi katoavat yllättäen. Paljon olisi kirjoitettavaa ja tällä hetkellä ajatukset pyörivät siinä, pitäisikö laajentaa vai pysyä samassa, pienimuotoisesti edelleenkin. Käytäntö on osoittanut, että kylmäsäilytystilaa tarvittaisiin enemmän. Isompien tilausten kohdalla rajaksi tulee juurikin säilytystilat. Vielä olen saanut tehtyä siten, että saan kakut mahtumaan jääkaappiin ja suunnitelmista poiketen olen käyttänyt myös omaa jääkaappiamme. Tähän olisi tarkoitus tehdä muutos ja hankkia vielä kolmas jääkaappipakastin yhdistelmä. Kuljetuslaatikoiden kohdalla myös on saatava isompia lisää. Tämä on oikeastaan positiivinen ongelma, töitä on, olisi enemmänkin jos tilat siihen antaisivat myöten. Yrittämisessä on aina omat riskinsä, on aikoja, jolloin on kausittain hiljaisempaa ja niitä, jolloin työtä tehdään niin paljon kuin suinkin.

Minulle jokainen tilaus on uniikki ja ainutkertainen. Saadessani tilauksen, alan sitä työstämään jo päässäni, miettimään yhdistelmiä, toteutusta, mikä ensin, tilausmäärää, mistä hankitaan. Etenkin lohikakun tilauksiin varaudun jo ennakoivasti. Kuten usea tietää, kala on nykyisin kallista ja lohivoileipäkakku maksaa, sen raaka-aineet jo itsessään ovat melko hintavat. Omassa kotikeittiössäni haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin, kustannustehokkaasti, mistä myös hyötyy asiakas. Kakun hintaa antaessani se on yleensä arvio. Jos saan hankittua tuotteet edullisesti, huomioin sen myös lopullisessa hinnassa.

Jokainen tilaus on haaste, miten suoriudun työstäni, mitä uutta voisin tarjota asiakkaalle, jotain erityistä, jotain sellaista, mitä ei ollut aikaisemmassa tilauksessa. Olen myös kokeilunhaluinen, mitä enemmän tekee, sitä useammin haluaa löytää uusia yhdistelmiä, mitkä sopivat tilauskakkuihin. Voileipäkakkujen kanssa teen yleensä perusvarmat yhdistelmät, mutta voin niitä hivenen muuttaa riippuen asiakkaan toiveesta ja siitä, mitä raaka-aineita olen hankkinut tilausta varten. Kasvisvoileipäkakkua tehdessäni huomasin työstäväni tilausta jo pidemmän aikaa. Yksityiskohdat voivat muuttua päivien myötä, mutta perusrunko on jo hahmottunut asiakkaan soittaessa tilausta.

Kasvisvoileipäkakku (20 hlö).

Miettiessäni kasviksia, mitä laitan, vaikuttaa näihin myös oma makutottumus, mikä voi olla hyväksi, mutta myös haitaksi. Se voi rajata uusia vaihtoehtoja, mihin itse ei välttämättä ole tottunut, mutta voisi olla sopiva raaka-aine ja tuoda vaihoehtoja lisää. Kotimaisista juureksista on moneen ja varmin sekä maistuvin on porkkana, sen pehmeys ja makeus on etu. Paprika on mielestäni haasteellinen, toiset pitävät siitä paljon, mutta minusta sen maku on paikoitellen hapan, tuo yhdistelmään helposti mukaan vahvan maun ja hapankaan ei ole oikeastaan sopiva adjektiivi kuvaamaan paprikan makua. Se sopii erinomaisesti lihan rinnalle, mutta kasviskakun kohdalla mietin jätänkö sen pois. Suippoparikat ovat makeampia ja valitsin vaalean paprikan, mikä maultaan on neutraalimpi, makeahko eikä tule punaisen paprikan kaltaista kaiken peittävää makua. Tuoresipulin varret sekä kesäkurpitsa, mikä on mieto, pehmeä antavat yhdistelmään sopivan pehmeyden, ei kirpeyttä eikä liian hapanta. Tarkoitus oli myös ottaa mukaan aurinkokuivatut tomaatit, mutta unohdin ne ja tyydyin näiden kasvisten yhdistelmään. Näitä kypsensin voissa, matalalla lämmöllä ja maustoin mustapippurilla, suolalla ja basilikalla. Seokseen niiden jäähdyttyä laitoin tuorejuustoa ja ranskan kermaa sekä majoneesia. Toisen seoksen tein tuorekurkusta, tillistä, ranskan kermasta ja tuorejuustosta. Maustoin mustapippurilla ja suolalla.

Kinkkuvoileipäkakku (40 hlö).

Juhlapöydän kohokohta on mielestäni täytekakku. Minusta perinteinen kermatäytekakku raikkaine täytteineen on parasta. Hyvin kostutettu, kermavaahdolla päällystetty kakku on täydellinen kesäpöydän tarjottava. Jotta tarjonta olisi monipuolinen, on tarjolla sokerimassakakkuja. Seurattuani youtube -kanavia kakuntekijöistä, on välittynyt mielikuva siitä, että ulkonäkö on tärkein, ei se sisus, mitä kakku pitää sisällään. Moni suosii pelkästään voicremetäytettä ja panostaa koristeluun. Luomukset ovat todella upeita, mutta mietin, miten makea täytyy kakun olla. Mutta onhan myös heitäkin, joilla sisus on myös tärkeä ja tekevät erilaisia makuyhdistelmiä. Ottaen huomioon sokerimassakakun makeuden, olen kokeillut myös puolukkaa mukaan. Puolukka on hapan ja kirpeä marja, se vaatii yleensä paljon makeutusta mukaan. Sokerimassakakkuun on laitettava voicreme alle, sillä sokerimassa suoraan kakun päälle laitettuna alkaa hikoilemaan ja sulaa. Joten kerros makeaa voicremeä ja makea sokerimassa päälle on yhdistelmänä -  todella makea. Tämänkaltaiseen kakkuun sopii vallan hyvin puolukka, mikä tasaa kakun makeutta, luo kontrastia ja makuyhdistelmänä makean cremen ja sokerimassan kanssa raikas ja tasoittaa makeutta. Kakun täytteissä on runsaasti vaihtoehtoja, itse pyrin suosimaan yhdistelmiä, mitkä ovat raikkaita, eivät liian makeita.

Sokerimassakakku esim. pieneen häätilaisuuteen. Täyte voituorejuustocreme ja puolukka. Päällys voituorejuustocreme ja sokerimassa. Koristeet sokerimassasta, värjätty elintarvikeväreillä.

Mielestäni paras yhdistelmä on tullut mansikkahillosta, mustikasta ja puolukasta. Soseutan mustikat ja puolukat, lisään mansikkahillon sekä vaihtoehtoisesti rahkaa, kermavaahtoa ja välillä myös tuorejuustoa. Joissakin tapauksissa laitan myös mukaan valkosuklaata. Rahkaa suosin siitä syystä, että se tasaa mansikkahillon makeutta. Välillä en lisää lainkaan sokeria, mutta vanilijasokeria sekä tarvittaessa sitruunamehua mukaan. Jos seos vaikuttaa liian löysältä, laitan mukaan myös liivatetta, jolloin saadaan moussetäyte.

Mansikkakermatäytekakku.

Pikakakku. Koristeet voicremestä pursotetut ruusut ja pionit. Elintarvikevärjätyt.

Kermatäytekakku. Koristeet sulkaamassa, kullattu elintarvikevärillä.

Mansikkakermatäytekakku yo-juhliin.