Vuosi takana

Olen ollut jo reilun vuoden kotileivonta-alan yrittäjänä. Hiusyrittäjänä pitkälti toistakymmentä vuotta. Tämä vuosi on ollut mielenkiintoinen. Siihen on sisältynyt haastetta, seikkailua, onnistumista, mutta myös epävarmuutta tulevasta. Puolisoni jäi työttämäksi reilu vuosi takaperin joulukuussa. Se oli iso muutos ja laittoi miettimään myös omaa yritystä, miten jatkaa, miten selviämme. Hän on saanut töitä vuoden alusta ja olen jatkanut yksin oman pienen yritykseni pyörittämistä. Puolisostani oli suuri apu kun hän oli kotona.

Pitkäli kolmekymmentä vuotta takaperin mietin, mitä haluaisin tehdä isona, mitä minusta tulee. Kotitaloudesta pidin paljon, se oli vahvuuteni ja siinä olin hyvä. Tuohon aikaan alaa ei arvostettu kuten nykyisin. Tuolloin tehtiin paljon itse ja ruoanlaittoa sekä leipomista pidettiin itsestäänselvyytenä. Kuten taas nykyisin arvostus on noussut, vaikkakaan alalla ei pääse helposti rikastumaan - päinvastoin :D. Mutta nykyisin saan tehdä sitä, mistä pidän, missä on vahvuuteni. Kurssitan itseäni ja pari viikkoa takaperin kävin pursotuskurssilla. Vetäjänä oli Emma Iivanainen, joka on koulutukseltaan insinööri. Hänen harrastuksenaan on ollut kakkujen tekeminen, mistä on tullut myös hänen työnsä ja hän käy kouluttamassa niin harrastajia kuin kondiittoreitakin. Sivut löytyvät https://www.instagram.com/emmaivane/ . Hänen näkemyksensä on, että tehdään mahdollisimman helposti ja vähillä aineilla. Ja tämä on toiminut. Hän on julkaisemassa kolmatta kustannettaan leipomuksistaan. Ja ovat upeita.

Olen halunnut juhlistaa merkkipaaluani ja sinä voit halutessasi osallistua myös kakkuarvontaan facesivujen kautta https://www.facebook.com/HiusjaLeivontaKirsi/ . Tykkäämällä sivuistani pääset mukaan arvontaan ja mikäli arvontavoitto osuu kohdalle saat valita kermakinuski-, sokerimassa- tai juustokakun. Facebook ei ole osallisena arvontaan. Tervetuloa mukaan sivuilleni! Minut löytää myös instagramista https://www.instagram.com/leivontakirsi/ .

Vuosi vaihtuu

Vuosi vaihtuu ja sen myötä olen päivittänyt hinnastoa. Hiuspalvelun hinnasto pysyy edelleenkin samana. Teen töitä niin kotiosoitteessani kuin asiakkaan kotona sekä palvelutaloissa. Mielelläni otan uusia sopimuksia vastaan palvelutaloihin alueella Vihti-Siuntio-Lohja.

Hiuspuolella ovat työt olleet vaihtelevia, hiusten vaalentamista, pastellia, perusvärjäystä, hiusten leikkauksia. Hiusten leikkaukset ovat minulle mieluisia ja pidän siitä, että voin yhdessä asiakkaan kanssa tehdä muutoksia. Vaikka hiusten mallin vaihdos voi olla pieni, tuo se silti mukavan piristyksen uudistuneeseen malliin. Joskus mallinmuutos ei ole sellainen kuin alkuperäinen ajatus on ollut tai ajatus siitä, miltä muutos voisi näyttää vie tottuminen aikaa. Sitten taas muutos voi olla yllättävän hyvä, hakemalla muutosta leikkauksen lomassa, etsien visuaalista lopputulosta vähitellen, voi yllättyä tekijä kuin asiakaskin, positiivisesti. Hiusten muotoilu on kyky tehdä hiuksista käyttäjälleen sopivat, helppohoitoisuutta unohtamatta. Kun on kyse käsityöstä, ei aina lopputulos ole ihan sitä, mikä on asiakkaan mielikuva tai oma mielikuva, mutta lopputulos voi olla silti hyvä, käyttäjälleen sopiva. Isoimmissa muutoksissa on hyvä tuntea asiakas entuudestaan, uuden asiakkaan kohdalla voi myös jäädä pois rutinoituminen ja uudet ehdotukset otetaan helpommin vastaan kuin tutulta tekijältä. Molemminpuolinen tuttuus taas vaatii tekijältä rohkeutta silläkin riskillä, että kerta voi jäädä asiakkaan kanssa viimeiseksi. Hiuksissa hyvä lopputulos ei ole välttämättä paras asiakaan kannalta. Vaikka leikkaus olisi täydellisen hyvä, lopputulos sopiva kantajalleen, on asiakas kuitenkin hiustensa kanssa joka päivä ja uusi malli sopivuudestaan huolimatta tuntua asiakkaasta vieraalta. Tässä muutamia ajatuksia hiustyöstä.

Leivontapuolella joulunaika oli kiireistä ja tuli tehtyä leivonnaisia hiki hatussa ja vähän tuntuma siitä, että tuli haukattua liian iso pala kerralla. Kaikista selvisin, mutta joulun aika on minulle henkilökohtaisesti sellainen juhla, jolloin haluan pysähtyä, hiljentyä, löysätä nutturaa, rentoutua, olla perheen kanssa, viettää aikaa ilman kelloa. Nyt mentiin kalkkiviivoille asti. Mutta tänä jouluna tein kotiimme myös joulutorttuja rahkavoitaikinasta ja ne loppuivat kesken kun nuoriso kävi pakastimesta hakemassa torttuja, sillä niiden maku oli taivaallinen. Nyt olen alkanut työstämään wienreitä ja ensimmäinen wienererä päätyi omaan pakkaseen, ihan siitä syystä, että olivat niin mahdottoman hyviä ja niitä ei tulisi syötyä kerralla kovin montaa. Wienertaikina kun ei ole kevyimmästä päästä, mutta sitäkin herkullisempia. Toinen ovat pasteijat, joita jouluna tein asiakkaille sekä ylijäämät jäivät kotiin ja hävisivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Niin nopsaan ne syötiin ja todettiin, että ovat hyviä. Joulukiireiden jälkeen välipäivien kiireetöntä aikaa hiustöiden parissa ja loppiaisviikonloppuna tein asiakastilauksen, mihin koin jo akkujen latautuneen sen verran, että nautin kakkujen tekemisestä. Pää on ideoita täynnä ja nyt on taas virtaa miettiä uusia reseptejä ja kokeiluja.

Yksi parhaimmista on ns. mutatäytekakun tyyppinen suklainen kermalla höystetty kakku. En ole suklaakakun ystävä ja parhain täytekakkupohja on mielestäni sienikakkupohja perinteisesti kosteana banaanisosetta välissä. Tein kokeilun uudesta kakusta, missä pohjana on tummasta suklaasta tehty pohja, välit paistetaan jokainen yksitelleen. Kakuista tulee hieman kostea, aavistuksen saa keskus jäädä ikäänkuin raa'aksi, reunat näissä tahtoo kuivua hieman. Väliin punaherukkamousse runsaasti kermaa, rahkaa ja tuorejuustoa. Ja tämä yhdistelmä on sellainen, mitä olen asiakkaille myös suositellut. Päälle kinuskia, mikä kruunaa kokonaisuuden. Tein viikonloppuna asiakkaalle täytekakun ja tässä tapauksessa sienikakkupohjaan punaherukkamoussea. Ja punaherukka sopii todella hyvin täytekakun väliin, antaa sopivasti raikkautta ja kirpeyttä pehmentää rahka-kerma-tuorejuustoseos.

Piparin tuoksuiset terveiset

Joulu lähestyy ja sen myötä olen työstänyt kolme pipariaiheista rakennelmaa. Ne on myös videoitu ja editoitu, ohessa linkki piparilinnan videoon. Jokaisessa on mukana hevonen reen tai kärryjen edessä. Piparirakennelmien teko on mielenkiintoista, se vaatii työstämistä ja pohjapiirustusten tekemistä, laskemista ja silti kun leikatut muotit tulevat uunista ulos, ovat ne usein pyöristyneet, vääristyneet ja niiden korjaaminen onnistuu kun tietää niksit. Eniten aiheutti päänvaivaa piparilinnan teko. Siinä tuli parhaiten esiin taikinan pyöristymiset, leviämiset ja vääristymät. Kun aloin kokoamaan ensimmäistä kerrosta, meni vielä melko hyvin, vaikka etuosa suhteessa takaosaan ei aivan täsmännyt. Linna oli kuusikulmainen ja se myös tuotti ongelmia, saada kulmat oikein ja kun ne eivät täsmänneet, aiheutti se lopputuloksessa sen, että jouduin hieman kaventamaan osaa seinistä. Toisaalta idea tulee esille, mutta kun omassa työssään näkee sen, ettei kaikki onnistu ihan täysin, saa se tietysti yrittämään enemmän ja harmittelemaan epätäydellistä luomusta.

Tässä taannoin mietin täydellistä korvapuustia. Vehnätaikina on perin helppo, perinteinen, samat ainesosat, mutta jauhoilla on väliä. Pullan täytyy olla kuohkea, pehmeä, sopivasti sitkoa, jolloin lopputulos jäähtyessään ei koe kasaanpainumista vaan pulla näyttää myös hyvältä. Toisten jauhojen kanssa on vaikea saada etenkin korvapuustien kanssa kuohkea, pehmeä ja kokonsa pitävä tuotos. Jauhoilla on siis väliä. Löysin kokeilemalla lähituottajan jauhon, mikä sopii minun käsiini ja saan siitä tehtyä sopivan sitkon, pullasta tulee niin kuohkea, pehmeä ja hyvä pulla, mikä myös maistuu hyvältä. Juustokakut ovat taas olleet tilauslistalla. Valkosuklaasta saa moneen marjaan sopivan yhdistelmän. Kesällä sain kerättyä marjoja ja niitä on kulunut asiakastilauksiin. Etenkin mustikkaruisrouhepiirakka on ollut hyvä tuote, missä yhdistyy mustikan ja rukiin maku.

Vadelmavalkosuklaajuustokakku

Syksy on ollut hiljaisempaa aikaa täytekakkujen osalta. Niitäkin on tullut tehtyä, mutta ei siinä määrin kuin keväällä ja kesällä, jolloin tuntui siltä, että jääkaapistamme löytyi kermavaahtoa joka viikko ja sitä lisättiin kahviin. Syksyn tullen karjalanpiirkat ovat olleet se suosituin leivonta-artikkeli ja pidän niistä myös itse edelleen. Lähimyllyn jauhot ovat ehdottomasti parasta, mikä on vaikuttanut eniten karjalanpiirakan makuun. Ne maistuvat edelleen.

Hiuspuolella on taas päästy luonnollisempiin sävyihin ja asiakkaiden kanssa olen saanut ehdottaa monivärjäyksissä ideoita, mitkä ovat lopputuloksessa näyttäneet monien eri sävyjen yhdistelemisestä huolimatta luonnollisilta. Olen tehnyt kotikäyntejä, vanhusten palvelutaloissa vierailuja ja saanut asiakkaita myös kotiin. Asiakasmäärä on noussut vähäisestä mainonnasta huolimatta.

Tilaustöitä

Näppäimistön takana istuessa ajatukset kirjoitettavaksi tekstiksi katoavat yllättäen. Paljon olisi kirjoitettavaa ja tällä hetkellä ajatukset pyörivät siinä, pitäisikö laajentaa vai pysyä samassa, pienimuotoisesti edelleenkin. Käytäntö on osoittanut, että kylmäsäilytystilaa tarvittaisiin enemmän. Isompien tilausten kohdalla rajaksi tulee juurikin säilytystilat. Vielä olen saanut tehtyä siten, että saan kakut mahtumaan jääkaappiin ja suunnitelmista poiketen olen käyttänyt myös omaa jääkaappiamme. Tähän olisi tarkoitus tehdä muutos ja hankkia vielä kolmas jääkaappipakastin yhdistelmä. Kuljetuslaatikoiden kohdalla myös on saatava isompia lisää. Tämä on oikeastaan positiivinen ongelma, töitä on, olisi enemmänkin jos tilat siihen antaisivat myöten. Yrittämisessä on aina omat riskinsä, on aikoja, jolloin on kausittain hiljaisempaa ja niitä, jolloin työtä tehdään niin paljon kuin suinkin.

Minulle jokainen tilaus on uniikki ja ainutkertainen. Saadessani tilauksen, alan sitä työstämään jo päässäni, miettimään yhdistelmiä, toteutusta, mikä ensin, tilausmäärää, mistä hankitaan. Etenkin lohikakun tilauksiin varaudun jo ennakoivasti. Kuten usea tietää, kala on nykyisin kallista ja lohivoileipäkakku maksaa, sen raaka-aineet jo itsessään ovat melko hintavat. Omassa kotikeittiössäni haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin, kustannustehokkaasti, mistä myös hyötyy asiakas. Kakun hintaa antaessani se on yleensä arvio. Jos saan hankittua tuotteet edullisesti, huomioin sen myös lopullisessa hinnassa.

Jokainen tilaus on haaste, miten suoriudun työstäni, mitä uutta voisin tarjota asiakkaalle, jotain erityistä, jotain sellaista, mitä ei ollut aikaisemmassa tilauksessa. Olen myös kokeilunhaluinen, mitä enemmän tekee, sitä useammin haluaa löytää uusia yhdistelmiä, mitkä sopivat tilauskakkuihin. Voileipäkakkujen kanssa teen yleensä perusvarmat yhdistelmät, mutta voin niitä hivenen muuttaa riippuen asiakkaan toiveesta ja siitä, mitä raaka-aineita olen hankkinut tilausta varten. Kasvisvoileipäkakkua tehdessäni huomasin työstäväni tilausta jo pidemmän aikaa. Yksityiskohdat voivat muuttua päivien myötä, mutta perusrunko on jo hahmottunut asiakkaan soittaessa tilausta.

Kasvisvoileipäkakku (20 hlö).

Miettiessäni kasviksia, mitä laitan, vaikuttaa näihin myös oma makutottumus, mikä voi olla hyväksi, mutta myös haitaksi. Se voi rajata uusia vaihtoehtoja, mihin itse ei välttämättä ole tottunut, mutta voisi olla sopiva raaka-aine ja tuoda vaihoehtoja lisää. Kotimaisista juureksista on moneen ja varmin sekä maistuvin on porkkana, sen pehmeys ja makeus on etu. Paprika on mielestäni haasteellinen, toiset pitävät siitä paljon, mutta minusta sen maku on paikoitellen hapan, tuo yhdistelmään helposti mukaan vahvan maun ja hapankaan ei ole oikeastaan sopiva adjektiivi kuvaamaan paprikan makua. Se sopii erinomaisesti lihan rinnalle, mutta kasviskakun kohdalla mietin jätänkö sen pois. Suippoparikat ovat makeampia ja valitsin vaalean paprikan, mikä maultaan on neutraalimpi, makeahko eikä tule punaisen paprikan kaltaista kaiken peittävää makua. Tuoresipulin varret sekä kesäkurpitsa, mikä on mieto, pehmeä antavat yhdistelmään sopivan pehmeyden, ei kirpeyttä eikä liian hapanta. Tarkoitus oli myös ottaa mukaan aurinkokuivatut tomaatit, mutta unohdin ne ja tyydyin näiden kasvisten yhdistelmään. Näitä kypsensin voissa, matalalla lämmöllä ja maustoin mustapippurilla, suolalla ja basilikalla. Seokseen niiden jäähdyttyä laitoin tuorejuustoa ja ranskan kermaa sekä majoneesia. Toisen seoksen tein tuorekurkusta, tillistä, ranskan kermasta ja tuorejuustosta. Maustoin mustapippurilla ja suolalla.

Kinkkuvoileipäkakku (40 hlö).

Juhlapöydän kohokohta on mielestäni täytekakku. Minusta perinteinen kermatäytekakku raikkaine täytteineen on parasta. Hyvin kostutettu, kermavaahdolla päällystetty kakku on täydellinen kesäpöydän tarjottava. Jotta tarjonta olisi monipuolinen, on tarjolla sokerimassakakkuja. Seurattuani youtube -kanavia kakuntekijöistä, on välittynyt mielikuva siitä, että ulkonäkö on tärkein, ei se sisus, mitä kakku pitää sisällään. Moni suosii pelkästään voicremetäytettä ja panostaa koristeluun. Luomukset ovat todella upeita, mutta mietin, miten makea täytyy kakun olla. Mutta onhan myös heitäkin, joilla sisus on myös tärkeä ja tekevät erilaisia makuyhdistelmiä. Ottaen huomioon sokerimassakakun makeuden, olen kokeillut myös puolukkaa mukaan. Puolukka on hapan ja kirpeä marja, se vaatii yleensä paljon makeutusta mukaan. Sokerimassakakkuun on laitettava voicreme alle, sillä sokerimassa suoraan kakun päälle laitettuna alkaa hikoilemaan ja sulaa. Joten kerros makeaa voicremeä ja makea sokerimassa päälle on yhdistelmänä -  todella makea. Tämänkaltaiseen kakkuun sopii vallan hyvin puolukka, mikä tasaa kakun makeutta, luo kontrastia ja makuyhdistelmänä makean cremen ja sokerimassan kanssa raikas ja tasoittaa makeutta. Kakun täytteissä on runsaasti vaihtoehtoja, itse pyrin suosimaan yhdistelmiä, mitkä ovat raikkaita, eivät liian makeita.

Sokerimassakakku esim. pieneen häätilaisuuteen. Täyte voituorejuustocreme ja puolukka. Päällys voituorejuustocreme ja sokerimassa. Koristeet sokerimassasta, värjätty elintarvikeväreillä.

Mielestäni paras yhdistelmä on tullut mansikkahillosta, mustikasta ja puolukasta. Soseutan mustikat ja puolukat, lisään mansikkahillon sekä vaihtoehtoisesti rahkaa, kermavaahtoa ja välillä myös tuorejuustoa. Joissakin tapauksissa laitan myös mukaan valkosuklaata. Rahkaa suosin siitä syystä, että se tasaa mansikkahillon makeutta. Välillä en lisää lainkaan sokeria, mutta vanilijasokeria sekä tarvittaessa sitruunamehua mukaan. Jos seos vaikuttaa liian löysältä, laitan mukaan myös liivatetta, jolloin saadaan moussetäyte.

Mansikkakermatäytekakku.

Pikakakku. Koristeet voicremestä pursotetut ruusut ja pionit. Elintarvikevärjätyt.

Kermatäytekakku. Koristeet sulkaamassa, kullattu elintarvikevärillä.

Mansikkakermatäytekakku yo-juhliin.

Täydellistä korvapuustia metsästämässä

Ensimmäiset kolme kuukautta takana ja olen saanut luoda käsilläni leivonnaisia ja työstää asiakkaiden hiuksia. Haluan jakaa osan tekemistäni tuotteista tänne blogin puolelle ja kertoa ajatuksiani leipomisesta. Kertoa myös kokemiani hyviksi havaittuja keinoja leivonnaisten tekemisessä, mikä meni pieleen ja miksi. Missä koin onnistumista.

Yllä on kuva korvapuusteista. Kuvissa näkyy suht siististi esillä olevat korvapuustit. Mutta mitä muuta kuva kertoo? Ainakin sen itselleni, että pulla ei ole hyvin kohonnut. Puustit olivat melko kuivat, mutta niistä sai myyvät kuvat. Olen leiponut paljon ja vahvimpana puolena olen pitänyt pullan ja karjalanpiirakoiden sekä suolaisten kuten sämpylöiden leipomista. Mutta kun pitää tehdää niin, että ne myös olisivat riittävän hyvät myyntiin ja kuvattavaksi. Miten yleensä käy? Korvapuustin tekijät tietävät, että hyvä, maukas pulla vaatii sitkoa, mutta maun puolesta parasta on mahdollisimman löysä taikina. Miten sen yhdistää korvapuusteihin? Saa olla fakiiri jos aikoo pitää pullataikinan myös uunin paiston aikana säntillisesti sellaisena, että niistä saa kuvan mukaisia korvapuusteja. Makuja tosin on monia. Tehdäkö levystä paksu (kaulittu) vai mahdollisimman ohut. Miten monta kierrosta korvapuustirullaan halutaan? Miten paljon kanelia? Entäs sokeria? Voisulaa ja vanilijasokeria unohtamatta. 

Käytännön myötä olen havainnut kokeilujen jälkeen, että pitää taikinassa olla riittävästi jauhoja. Jos tekee niin löysää taikinaa kuin mahdollista, antaa sen kohota kuin olisi pumpulia ja saat leivottua siitä juuri ja juuri korvapuusteja, niin viimeistään uunissa ne kaatuvat. Kanelipullaksi ne sopisivat muffinsivuokaan laitettuna. Olen kokeillut tekniikkana löysän taikinan kanssa jättää ne pelkäksi kolmioksi, kaatuvat silti. Tai leikkaan kolmioksi ja nostan kapean puolen ylöspäin, painan alas ja nipistän reunat kiinni, kaatuvat silti viimeistään uunissa. Tai tehnyt paksun palan ja rypistänyt sen, mutta sekin mokoma kaatuu, useimmiten, sattumiakin voi olla joukossa. Korvapuusti, mikä ihana pulla, mutta saa leipojalle harmaita hiuksia. Täydellisen hyvä korvapuusti vaatii yritystä ja erehdystä. Kun sen hyvän korvapuustin saa tehtyä, voi olla tyytyväinen.  Tänään onnistuin, mutta en niistä kuvaa ottanut. Hyvä korvapuusti on pehmeä, siinä on sopivasti kanelia, sokeria, voita ja levyssä paksuutta, jotta saa sitä pumpulista pehmeyttä mukaan. 

Entäs täytekakut. Perinteisesti pidän kermatäytekakusta, missä on runsaasti kermavaahtoa, ei kovinkaan paljon sokeria. Riittävän kostea, mielellään enemmän kuin vähemmän ja välissä banaania. Se pelkästään riittää. Se maku; kostea kakku ja kermavaahto+banaanimurskayhdistelmä ja päällä paljon kermavaahtoa. Myytäväksi tämän kaltaisesta kakusta ei ole. Pitää saada koristeita. Ja kun katsot You Tube -kanavia kakkujen tekijöistä. Mitä taideteoksia! Joten perinteinen kotikakku ei riitä, missä on persikan puolikkaat leikattuna, kuten ennen vanhaan 80-luvulla, jolloin täytekakku kuului ehdottomasti juhlapöytään. Nykyisin on tarjontaa, mitä värikkäämpiä, monimutkaisempi luomuksia tarjolla. Niitähän ne nykyisin ovat. 

Tänään tein pikatäytekakun. Eilisen kakkujen koristeluiden jälkeen halusin tehdä kakun niistä "jämistä", mitä oli jäänyt. Ja teinkin nopeasti. Kakkupohja koki pienoisen katastrofin uunissa, kohosi liikaa kun oli niin kuohkea, joten paistui yli. Jäähtyessään sitten ylimennyt kuori ei palautunutkaan jäähtymisen mukana, joten kakkupohjasta tuli mitä tuli. Mutta tässä kohden on pelastettava kakku, leikattava turhat pois. Puolitettava ja laitoin rahkamansikkahilloyhdistelmän väliin. En lisännyt sokeria. Kakun kostutin maidolla. Päälle kermavaahtoa sekä kuohu että vispi, sekaan vaniljacremejauhetta sekä sokeria. Levitetty pikaisesti kakun päälle ja värjäsin loput kermat vihreällä elintarvikevärillä. Pursotin alaosan sekä otin pakastimsesta pursotetut ruusut ja pionit voicremestä tehdyt. Kakun olisi voinut toki asetella täyteen kukkia, pursottaa lehtiä joukkoon ja saada näin runsas koristelu. Olisihan se ollut kaunis. Toisaalta tilaakin voi hyödyntää ja jättää vapaaksi kuten kuvassa. Tein päälle uraa hieman aaltoilevasti.